Tekoälyn piti tehdä minusta työttömän

ChatGPT:n todellinen teho

En varmaankaan valehtele, jos sanon, että olen perehtynyt aika kokonaisvaltaisesti ja syvälliselläkin tasolla ChatGPT:n ja LLM:ien todelliseen kapasiteettiin. Se on ollut jatkuvan "tutkimukseni" — tai paremminkin kokeilujeni — aiheena, sillä siitä riippuu esimerkiksi yrityksemme Automatan tulevaisuus, suunnitelmat ja hypoteesit, joita kehitystiimeissämme asetetaan.

Jos uskomme, että ChatGPT pystyy lähes ihmisen kaltaiseen ajatteluun tai jopa ihmistä parempaan, niin silloin pyrkisimme tekemään itsestämme työttömiä, eikö? Vai kuka meistä haluaa tehdä töitä?

Ainakin minun kaltainen "vanha" ja laiska koodari, entinen softarobottienkin rakentelija, pyrkii automatisoimaan kaiken työn. Jos ChatGPT pystyy tekemään työni, niin sitten laitan sen tekemään kaikki työni.

Vertaa tätä vaikka laiskaan maanviljelijään, jolla on paljon orjia. Jos vain suinkin mahdollista ja tehokasta, maanviljelijä antaa kaiken mahdollisen työn — jopa työnjohdonkin — orjien käsiin. Näinhän kävi esimerkiksi antiikin Roomassa: monet orjat nousivat työnjohtoon, ja taisi kolme heistä yltää lähes keisarinkin virkaan asti (Narcissus, Pallas ja Callistus).

Mielenkiintoista on nyt se, miten kysymys "kuinka hyvän ajattelet ChatGPT:n olevan" vaikuttaa erittäin paljon siihen, mitä yksittäiset ihmiset yrittävät tehdä.

Heillä, joilla on suuri usko, he yrittävät samaa kuin roomalaiset rikkaat maanviljelijät: ulkoistaa kaiken työn sille. Ja he, jotka eivät usko, toimivat kuin sellaiset maanviljelijät, jotka tekevät lähes kaiken itse.

Näin ollen, jos et ole vielä sitä tehnyt, suosittelen että lähdet pikkuhiljaa muodostamaan ihan tietoisesti sitä käsitystä, kuinka hyvän juuri sinä kuvittelet ChatGPT:n olevan. Missä se on hyvä ja missä se on huono?

Niin kauan kun et osaa tuohon vastata — tai vastauksesi siihen on epärealistinen — mahdollisuutesi "viisaisiin" suunnitelmiin ovat sattuman varassa. Mutta kun alat hahmottamaan, kuten roomalainen "työnantaja", kuka on missäkin asiassa hyvä, pystyt ainakin alkuun itse tekemään työjohtoa siten, että työmaalla tapahtuu jotain järkevää — eikä pelkkää hulluutta tai näennäistuloksia.

Voit myös "kloonata" oman uskomukseni ChatGPT:n tehosta.

Uskon, että ChatGPT on kuin ufo, jonka vahvuuksia on vaikea hahmottaa, eikä sitä missään tapauksessa saa sekoittaa ihmiseen.

ChatGPT:n vahvuuksia ovat sen erittäin laaja tietopohja, kyky hakea nopeasti tietoa netistä, kyky adaptoitua keskustelijan kanssa samalle aaltopituudelle, opettaa perusteita tai keskinkertaisuuksia eri aiheista, listailla ideoita, listailla keskinkertaisuuksia sekä hahmottaa tyypillisiä skenaarioita ja vikoja mistä aiheesta tahansa.

ChatGPT:n tuhoisia heikkouksia ihmiseen verrattuna ovat seuraavat, tuhoisuusjärjestyksessä:

1. Lähes olematon käyttömuisti. Jos ChatGPT on mukana keskusteluissa, se alkaa unohdella tärkeitä asioita jo muutamassa tunnissa — puhumattakaan puoli vuotta sitten päätetyistä strategisista tapaamisista tai siitä, että juuri tietty asiakas ei ollutkaan sellaisessa asemassa, että hän voisi ostaa jatkuvapalveluita. Vaikka laittaisit ChatGPT:n konteksti-ikkunaan paljonkin muistoja, näiden hallinta alkaa hajoamaan hyvin nopeasti.
2. Kyvytön vertailemaan asioiden tärkeysjärjestyksiä. Lähes täysin kyvytön tekemään peräkkäisiä strategisia priorisointeja saavuttaakseen jonkin isomman tavoitteen tai edes valitsemaan parhainta vaihtoehtoa viidestä potentiaalisesti hyvästä. Kokeile vaikka antaa ChatGPT:lle ohjat elämästäsi ja pyytää se suunnittelemaan päiväohjelmasi niin, että olisit mahdollisimman tehokas ja hyödyllinen väsyttämättä itseäsi liikaa. Anna sille lupa kysyä mitä tahansa ja lupaa vastailla parhaan tietämyksesi mukaan — silti, jos jatkat tätä taktiikkaa muutamaa päivää pidempään, saat todennäköisesti vain katastrofin aikaiseksi. ChatGPT ei yksinkertaisesti osaa päättää ja erotella tärkeimpiä asioita aika tärkeistä.
3. Ei todellista omaatuntoa. ChatGPT:n omatunto ja moraalinen selkäranka perustuu täysin opittuihin patterneihin — ja niitäkin se käyttää erittäin huonosti. Tämän voit todistaa aloittamalla roolipelin, jossa sen hahmo on naimisissa, ja itse otat "liehittelijän" roolin. Testaa, kuinka kauan menee, ennen kuin saat sen flirttailemaan kanssasi. Muutaman repliikin jälkeen, kun yksinkertaisesti valehtelet, että puoliso on avoimelle suhteelle auki, ei mene kauaa kun ChatGPT on täysin mukana.

Nämä kolme heikkoutta yhdessä tuottavat lopputuloksen, joka on erittäin kaukana ihmisestä. Ihmisellä ja ChatGPT:llä on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa, ja nämä ongelmat ovat rakenteellisia — LLM:iä ei oikeastaan voi koodata sellaisiksi, että jokin näistä ratkeaisi. Kehitys on aikalailla täysin pysähtynyt näillä kolmella sektorilla.

Jos jokin näistä kolmesta tulisi ratkottua, se olisi varmaan priorisointi — mutta sekin hyvin puutteellisesti. Päättelevät mallit ovat pystyneet vähän lieventämään tätä ongelmaa, mutta ongelma itsessään on sisäinen: päättelymalleillakin sitä vain kierretään fokuksen asetannan avulla, ei todellisen intuition avulla, jolla ihminen tekee automaattista priorisointityötä.

ChatGPT:n vahvuudet ovat vastaavasti hyvin suuret, mutta edellä mainitut kolme ongelmaa johtavat siihen, että ChatGPT ei selviäisi edes omien ajatuksiensa kanssa yhtä kokonaista päivää — saati sitten pidemmällä aikavälillä tai yhteistyössä kaltaistensa kanssa.

Menestyksen vaatimukset informaatioprosessoinnin näkökulmasta

Tarkastelemalla ChatGPT:n heikkouksia voidaan päätellä ainakin kolme asiaa, joita tarvitaan menestykseen ja siihen johtavaan ajatustyöhön. Perustelen tämän yksinkertaisesti: jos nämä kolme asiaa eivät olisi tärkeitä ihmisen selviytymisen kannalta, ne olisivat pikkuhiljaa hiotuneet tarpeettomina pois.

Käyttömuistia tarvitaan siksi, että lähes kaikki strategiat ja suunnitelmat perustuvat nykytilanteisiin ja historiaan. Se, mitä juttelet asiakkaalle tänään, riippuu siitä mitä juttelin hänelle 3 kuukautta sitten — ja siitä, miten paljon olet varannut kalenteristasi kaikkea sellaista, mikä on kenties juuri ja juuri tärkeämpää kuin asiakkaalle mahdollisesti tehtävä pro bono -työ, jota kovin haluaisit tehdä.

Kykyä priorisoida ja vertailla tarvitaan siihen, että pystyt miettimään, onkohan asiakkaalle nyt tärkeämpää alkaa neuvottelemaan jonkin teknisen yksityiskohdan tuomista mahdollisuuksista — vai puhua säästä, hänen haastavasta työtilanteestaan tai nykyisen projektin edistymisestä. Valittavia aiheita on teoriassa loputtomiin, ja ilman priorisointi- ja vertailukykyä emme osaisi fokusoida tekemistä aina siihen potentiaalisesti tärkeimpään asiaan.

Tämä ei varmaankaan tarvitse lisää todistelua.

Kolmanneksi ajatustyöhön — eli toimivaan informaationkäsittelyprosessiin — tarvitaan omaatuntoa. Miksi? Senkö takia, ettei vahingossa varasta asiakkaalta rahaa?

Se olisi omantunnon puutteen räikeimpiä seurauksia, mutta omantunnon puute vaikuttaa yllättävästi hyvin kokonaisvaltaisesti ihan arkiseen työntekoon — lopulta siten, että se kokonaan pilaa lähes kaiken mahdollisuuden syvempään yhteistyöhön. Erillisistä lähtökohdista tulleilla entiteeteillä, joilla ei ole omaatuntoa tai sitä korvaavaa ulkopuolista koordinointia, ei ole mahdollisuutta aitoon yhteistyöhön.

Omatunto on se, mikä tekee mahdolliseksi luottaa, että toinen osapuoli toimii aidosti yhteisen edun mukaisesti — eikä vain optimoi kohti sitä, mihin omat patterninsa osoittavat. Ilman tuota luottamusta jokainen yhteistyö palautuu jatkuvaksi tarkistamiseksi ja korjaamiseksi. ChatGPT:tä voi ohjata, mutta sen kanssa ei voi aidosti tehdä yhteistyötä.

Tämän takia en myöskään päätynyt työttömäksi. Työ, joka eniten merkitsee — työ, joka ajaa todellisia tuloksia — vaatii edelleen ihmisen, joka muistaa, priorisoi ja välittää oikeasti siitä, mitä tekee.

ChatGPT on merkittävä työkalu. Mutta työkalu se on. Ja se maanviljelijä, joka ymmärtää sen — joka tietää selvästi, mitkä tehtävät delegoida ja mitkä pitää itsellään — saa siitä kaikkein eniten irti.